Stalinin kenraali

"Mies joka kukisti Hitlerin", toisen maailmansodan taitavimpana kenraalina pidetty legendaarinen neuvostomarsalkka Georgi Zhukov, saa vihdoin ansaitsemansa perusteellisen elämäkerran.

Voimakastahtoinen ja taipumaton komentaja Georgi Zhukov oli Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa korvaamaton ratkaisevasta käännekohdasta toiseen. Juuri hän pelasti Leningradin Saksan Wehrmachtin valloitukselta syyskuussa 1941, johti Moskovan puolustusta lokakuussa 1941, marssi puna-armeijan kärjessä Berliiniin ja otti virallisesti vastaan Saksan ehdottoman antautumisen keväällä 1945.

Toisen maailmansodan jälkeen Zhukovista tuli keskeinen geopoliittinen vaikuttaja. Hrushtshovin puolustusministerinä hän oli yksi Neuvostoliiton sotataidon arkkitehdeistä kylmän sodan aikana. Hän oli ainoa neuvostokenraali, joka koskaan pääsi Time-lehden kanteen, mutta kotimaassaan hän joutui jatkuvasti vaikeuksiin kommunistipuolueen vallanpitäjien kanssa. Zhukovia syytettiin väärin perustein epälojaaliudesta, hänet syrjäytettiin asemastaan kahdesti ja pyyhittiin maan virallisesta historiasta jättämällä hänet pois kirjoista ja maalauksista, joissa kuvattiin Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa saavuttamia voittoja.

Geoffrey Roberts kaivautuu teoksessaan Zhukovia ympäröivän vahvan henkilökultin alle, asettaa Zhukovin tämän ansaitsemalle paikalle 1900-luvun sotilaslegendojen rinnalle ja piirtää elävän kuvan miehestä, jonka strategiselle älykkyydelle veti vertoja ainoastaan kylmäverinen häikäilemättömyys, jolla tämä pani suunnitelmansa toteen taistelukentillä.