Hyvän naisen rakkaus

Nobel-voittajan elämänmakuisia kertomuksia perheistä ja ihmissuhteista

Hyvän naisen rakkaus sisältää kahdeksan laajaa kertomusta, joiden yhteinen nimittäjä on perhe. "Kanadan Tsehoviksi" kutsuttu Munro kuvaa ihmisiä, joiden tekemiset saavat merkitystä suhteista aviopuolisoihin, lapsiin ja äiteihin. Hän laajentaa ja kehittelee entisiä teemojaan: rakkauden oikkuja, intohimoa joka johdattaa odottamattomille teille, tyynen pinnan alla väijyvää kaaosta, ihmissydämen outoja, joskus koomisiakin toiveita.

Kokoelman nimikertomuksessa optikon kuolema suuntaa valonheittimen koko hänen kotikaupunkiinsa: poikiin jotka löytävät hänen ruumiinsa, mieheen joka mahdollisesti on murhannut hänet, naiseen joka joutuu päättämään, mitä tehdä kun kenties tietää asiasta jotakin. Herkullisimpia kokoelman teksteistä on "Lapsia et saa", jossa mies rohkaisee teatterista innostunutta vaimoaan näyttelijäksi; lopputuloksena on että vaimo karkaa teatteriohjaajan kanssa. Päätöstarina "Äitini uni" kertoo kuinka nuori äiti on vähällä surmata lapsensa ja kuinka tämä kuolemanvaara, josta tytär saa kuulla vasta viisikymmenvuotiaana, sitoo äidin ja tyttären yhteen.

Alice Munron kertomukset ovat taitajan työtä. Herkullisen täyteläistä ja monikerroksista proosaa.