Aleksi Tulen käymään vaan

– Katsellessani linja-auton ikkunasta Tyngsjöön maisemia, jotka jäävät taaksemme. Mietin näkisinkö ne jälleen ja koska. Tunsin että olin lähtenyt turvallisesta kodista kuin linnunpoika pesästä kohti tuntematonta maailmaa. Vaasa oli se paikka, jossa paluumuuttajan työ ja asuntokokemukset alkoivat. Ensimmäinen harjoittelijan työpaikka oli moottoritehdas, jossa työsuhde jäi neljään tuntiin. Liha ja makkaratehtaalla, viihtyväisyys riitti yhtä kauan. Huonekaluverhoomo oli hyvä ja kiinnostava, mutta 50 markkaa tunnilta ei riittänyt vuokraan ja nuoren elämiseen. Jotta säästöt eivät hupenisi, oli päätös tehtävä nopeasti ja niitä vaihtoehtoja oli vai yksi, Kortesjärven maalaiskesä. Niitä ihania kesiä on vuosien varrella ollut monta, mutta ei paluumuuttoa, käymään vaan. – Jag satt i bussen och studerade Tyngsjös vyer som jag lämnade bakom mig och tänkte: kommer jag att återvända och se detta igen. Jag hade lämnat ett tryckt hem, som en fågelunge sitt bo, mot en okänd värd. Vasa var det ställe, som återvändarens bo och arbetserfarenhet började. Första arbetsplats var motorfabriken, där arbetsinsatsen blev fyra timmar. Insatsen på kött och korvfabriken, blev lika kort. Möbeltapetsering var intressant, men 50 mark i timmen räcket inte till hyra och ens till det nödvändigaste. För att besparingarna inte skulle sina, var snabbt beslut nödvändig och alternativet blev, sommar i Kortesjärvi. Där det har blivit många underbara sommarvistelse, men aldrig permanent, bara på besök.