Iltaruskon loisteessa yksinpuhelua

Viettäessäni yksin vanhuuden päiviäni seuraan tiiviisti nykymaailman tapahtumia. Usein huomaan vertailevani nykyisyyttä menneisyyteen, pohdiskelen erikoisesti maiden kohtaloita ja ihmisyyttä ja erikoisesti ihmiskohtaloita. Pohdiskelu on kuin yksinpuhelua. Aikani kuluksi päätin sitten kirjoittaa muistiin mietteitäni, ajatuksiani ja pohdiskelun tuloksiani ja kokemuksianikin menneisyydestä ja nykyisyydestä jälkipolvilleni luettavaksi. Näin sain ”seuraa” ja syntyi tämä kirja. Tämän kirjan haluan omistaa 100 vuotiaalle Suomi Neidolle.