Rose on poissa

Villinä leimuava rakkaustarina täynnä kielellistä taituruutta ja kahleettoman mielikuvituksen lumoa

"Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki."

Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä? Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt. Ennen Rose on poissa -romaania Katja Kettu on kirjoittanut mm. tietokirjan suomensukuisista intiaaneista, fintiaaneista. Hän on myös toimittanut antologian, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Näistä aihepiireistä kasvaa suuri tarina, joka on toiveikkaampi kuin todellisuus.

Katja Kettu tunnetaan voimakkaista, kieleltään täysin omaleimaisista teoksistaan. Hänen läpimurtoteoksensa Kätilö (2011) sai Runeberg- ja Kalevi Jäntin palkinnon, ja on yhä monille vuosikymmenen voimakkain kaunokirjallinen elämys. Ketun viimeisimmät teokset ovat romaani Yöperhonen (2015) ja yhdessä Meeri Koutaniemen ja Maaria Seppälän kanssa tehty tietokirja Fintiaanien mailla (2016).