Kuolema Suursaaressa

Signe menee syksyllä 1942 toimistolotaksi Suursaareen. Hän osaa sekä ruotsia että saksaa ja kumpikin kielitaito on tarpeen.Signen paras ystävä on muonalotta Irene. Heidän keskinäisiä välejään hiertää se, että molemmat tuppaavat ihastumaan aina samaan mieheen.Kunitsa on neuvostoliittolainen desantti, joka on onnistunut tunkeutumaan saareen suomalaiseksi vääpeliksi naamioituneena.Oleg puolestaan on neuvostoliittolainen lentäjä, jonka tukikohta on Lavansaaressa.Gustav on saksalainen merijalkaväen sotilas, joka siirretään Peipsijärveltä Tallinnan kautta maihinnousualukseen, jonka päämäärä on Suursaari.He kaikki ovat mukana Suursaaren taisteluissa, kun tilanne Suursaaressa alkaa kiristyä syyskuun 14. päivän iltana vuonna 1944. Seuraavana päivänä saarella on täysi rähinä päällä. Monille seuraukset ovat kohtalokkaat. Yksi tarinan kertojista palaa saarelle yli 60 vuotta myöhemmin. Matkalla on mukana myös Irenen poika, hänkin jo eläkeikäinen. On olemassa pieni ymmärtämisen mahdollisuus.Suursaaren maihinnousu syyskuussa 1944 oli Suomen ja Neuvostoliiton aselevon aikana käyty taistelu, jossa suomalaiset ja saksalaiset joukot taistelivat toisiaan vastaan. Taistelu oli myös siitä erikoinen, että neuvostoliittolaiset antoivat suomalaisille ilma-apua, aivan pyytämättä.Arvosteluotteita Suursaaren osuutta sotahistoriassa tarkemmin tuntemattoman on mahdotonta ottaa selvää, mikä kirjassa on faktaa ja mikä fiktiota.(...) Kirja on hyvällä tavalla erilainen sotaromaani yllätykselliseen loppuun saakka. Heikki Tuuri, Maaseudun Tulevaisuus Romaanin kirjoittaja tuntuu aivan kuin eläneen tätä sotilaselämää, asuneen siinä.(...)Teos itsessään osoittaa Suomen sotahistorian monitahoisuuden ja sen, että se on kirjallisuuden lähteenä edelleen ehtymätön kaivo. Pekka Tuomikoski, Kaleva Sotahistoriallisena romaanina Jaatisen kirja on hyvin dokumentoitu ja asiansa tunteva. Kaunokirjallisesta näkökulmasta se on rutinoidusti kirjoitettua, tyyliltään vauhdikasta taistelukuvausta, niin ilmassa, maassa kuin merelläkin.    ( ) Jaatisen kirja on aiheensa puolesta kaunokirjallista merkitystään suurempi. Se kertoo, että paitsi saari myös sen sotahistoria on ainoita vähemmän tunnettuja kohtia jo tarkkaan syynätyissä sotiemme vaiheissa.    Mutta yksi juttu: hei Renny, unohda Mannerheim, tästähän tulisi hyvä filmi, saksalaiset, venäläiset, suomalaiset lotat ja mahtavat maisemat! Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat Pekka Jaatinen on kirjoittanut kiitettävästi suomalaisten ja saksalaisten välisistä taisteluista toisen maailmansodan loppuvaiheissa, Lapin sodasta ja siihen liittyvistä tapahtumista.   ( ) Alkupuoli painottuu naisten näkökulmaan, ja siinä korostuu heidän kilvoittelunsa miehistä. Jaatisen paneutuminen naisten ajatusmaailmaan tuntuu onnistuneelta.    Romaanin alkupuoli on juuri sitä, mitä Jaatiselta odottaa. Historia tulee yksityiskohtien ja hyvän kerronnan kautta eläväksi.       ( ) Vaikuttaa siltä, että Pekka Jaatinen on innostunut tavallista enemmän esittelemään sinänsä kiinnostavaa historian ainesta. Taustatyö vaikuttaa kiitettävän perusteelliselta Aarno Palttala, Lapin Kansa